Jane Nelsen kirjoittaa, että hänen numero yksi kasvatusmetodinsa on perhekokous. Noin puoli vuotta sitten kokeilimme pitää kaksi perhekokousta, mutta sitten se jäi. Nyt oli muutama ongelma ratkaistavaksi, jotta olin kypsä yrittämään uudelleen. Ylipäätään Arne ja Alisa alkavat olla nyt iässä, että perhekokous voisi toimia. Luin edeltävästi vielä Nelsen melko tuoreen artikkelin aiheesta, jossa hän rohkaisi, että mikään ei suju siinä paikassa harjoittelematta.
Äitienpäivänä aamupäivällä sitten pidimme kokouksen. Aluksi esittelin kokouksen agendan. Se on paperi, joka on joka viikko jääkaapin ovessa ja siihen jokainen voi lisätä asioita, joita voisi käsitellä perhekokouksessa. Olin kirjoittanut paperille muutaman kohdan.
Kokous alkaa rohkaisukierroksella (compliments). Tarkoitus on, että jokainen sanoo toisille jotakin, mistä on kiitollinen, arvostaa toisessa jne. Tämä on tuntunut jotenkin teennäiseltä, mutta onko sen hienompaa, kuin että lapset oppivat huomioimaan positiivisen toisessa ja ilmaisemaan sen. Kiitin Arne ja Alisaa siitä, kuinka he leikkivät Eliaksen kanssa, vaikka Elias usein häiritseekin heidän tekemisiään. Kiitin myös Papaa siitä, että hän oli edellisenä päivänä ottanut koko konkkaronkan rautakauppaa mukaan, ja minä sain rauhassa siivota ja antaa ajatusten lentää. En odottanut toisilta osanottoa, koska heillä ei ollut mahdollisuutta valmistautua. Nyt minulla on haasteena muistuttaa lapsia siitä, että seuraavassa perhekokouksessa hekin voivat sanoa jotakin. Jos näen jotakin hyvää tapahtuvan, voin ehdottaa, että tuo voisi olla hyvä muistaa perhekokouksessa.
Ensimmäisenä kohtana listassani oli nukkumaanmeno. Viime aikoina se on ollut ongelmallista varsinkin Arnen kanssa. Meillä on leikkihuone alakerrassa, mutta isot ja pienet legot ovat yläkerrassa, ja Arne ei tee mitään mieluummin kuin rakenna legoilla. Vaikka hän on paljon päivän aikana yläkerrassa rakentamassa, nukkumaanmennessäkin on vielä kova halu rakentaa. Hermostumiseen asti häntä on pitänyt kehottaa laittamaan pyjamaa päälle ja valmistautumaan sänkyyn. Halusin kokeilla nukkumaanmeno-listan tekoa. En puhunut ongelmasta mitään, vaan sanoin, että haluamme tehdä tällaisen listan. Ensin keräsimme kaikki asiat, jotka tapahtuvat nukkumaan mennessä. Itse ehdotin listaan myös leikkimisen. Sitten yhdessä mietimme, missä järjestyksessä asiat tehdään. Listamme näyttää tältä:
1. Riisuutuminen
2. Suihku/kylpy (jos tarpeen)
3. Yövaatteet päälle
4. Hampaitten pesu
5. Vaatteet seuraavalle päivälle (mama tekee)
6. Leikkiminen
7. Sänkyyn
8. Iltarukous
9. Iltasatu
10. Mama laulaa
Tänään pääsimme kokeilemaan listaa kunnolla ja se toimi toivomallamme tavalla. Leikkiaika motivoi laittautumaan nopeasti sänkyvalmiiksi. Tarkoituksella autoin isommat lapset ensin valmiiksi ja hoidin Eliaksen vasta sitten, että heille jäi mahdollisimman paljon aikaa vielä leikkiä. Kun minullakin oli kaikki valmiina, käänsin munakellolla vielä viisi minuuttia aikaa ja sanoin, että pirinä tarkoittaa sänkyynmenoa. Tästä en ollut sanonut aikaisemmin, mutta munakello oli käytössä jo aamulla päiväkotiin lähtiessä. Juuri kun aika oli lopussa, Arnella oli vielä idea päässä rakentaa ja hän olisi halunnut tehdä vielä vähän. Tein sen virheen, että aloin väittelemään asiasta hänen kanssaan. Minunkin olisi vain pitänyt toimia suunnitelman mukaan ja mennä toisten kanssa sängyille. Arne olisi kyllä seurannut nopeasti perässä ja olisimme todennäköisesti säästyneet itkulta. Huomenna harjoitellaan uudestaan.
Perhekokouksessamme oli vielä pari pienempää kohtaa. Lopuksi ideana on tehdä jotakin hauskaa yhdessä koko perheellä. Pidimme pienen tauon, jonka aikana Elias meni päiväunille ja isommat etsivät pelin pelattavaksi. He tulivat kasan kanssa, josta etsimme yhden lyhyehkön pelin koko perheellä pelattavaksi. Meillä oli kiva peli yhdessä, mutta sitten papalla oli jo kiire kokkaamaan äitienpäivän kunniaksi. Minulla oli sitten hyvin aikaa pelata lisää pelejä Arnen ja Alisan kanssa Eliaksen nukkuessa päiväunia.
Nyt on sitten haasteena jatkaa tästä. Ei ole aivan helppoa löytää hyvää aikaa viikonlopulta. Kokous pitäisi pitää kerran viikossa. Mutta nyt uskon minulla olevan motivaatiota kokousten jatkamiseen. Se todellakin opettaisi lapsille hyviä asioita: toisen arvostamista, kuuntelemista, vuorollaan puhumista, ongelmanratkaisutaitoa, ja se olisi arvokasta aikaa yhdessä perheenä.
http://store.positivediscipline.com/Family-Meetings_b_2.html
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen