Lomamatkalle!

Jos perhekokousta ei muuten käytä, sitä kannattaa ainakin käyttää lomamatkalle valmistautumiseen. Jane Nelsen tai paremminkin hänen miehensä kuvaa kirjassa hyvin sen hyötyjä. Vanhemmille tuli tilaisuus lähteä Hawajille ja he päättivät ottaa kaksi teini-ikäistä lastaan mukaan. He kertoivat asiasta perhekokouksessa ja sanoivat, että loman täytyy olla vanhemmillekin mukavaa, eivätkä he halua tappelevia ja valittavia lapsia mukaansa. Perhekokouksessa päätettiin listata asioita, jotka tekevät vanhenpien elämästä vaikean lomalla: kinastelevat lapset, väittely vanhenpien kanssa, rahankerjääminen, omien tavaroidensa poiskorjaamatta jättäminen, kun ei kanna omaa laukkuaan ja vanhemmille ilmoittamatta johonkin lähteminen. Lapset sanoivat, että entä sitten asiat, jotka ärsyttävät lapsia? Hekin saivat oman listan: hienossa ravintolassa syöminen, samassa sängyssä nukkuminen, ei tarpeeksi rahaa, sen määrääminen mitä saa ostaa ja mitä ei, ikkunapaikasta tappeleminen lennolla.
Useammassa perhekokouksessa haettiin yhdessä ratkaisuja ongelmakohtiin. Päätettiin, että lapset säästäisivät rahaa lomalle ja vanhemmat antaisivat tietyn summan sen lisäksi. Raha jaettaisiin joka päivälle ja lapset saisivat vain sen summan päivittäin käyttöönsä, mutta saisivat käyttää sen niin kuin haluavat. Lapset lupasivat kantaa omat matkatavaransa ja pakata vain sen verran kuin jaksavat kantaa. Mark ottaisi makuupussin mukaan ja nukkuisi lattialla, jos ainoa vaihtoehto olisi nukkua samassa sängyssä Maryn kanssa. He istuisivat vuorotellen ikkunapaikalla lennolla. Sovittiin, että lapset söisivät MacDonaldsissa, kun vanhemmat syövät ravintolassa. Lapset lupasivat olla tappelematta ja aina kertoa, kun lähtevät jonnekin. Isänsä kysyi: "Entä sitten, jos unohdatte ja kuitenkin alatte tapella?" Mark ehdotti salaista merkkiä. "Hyvä idea", äiti sanoi. "Jos alatte tapella, vedämme korvannipukastamme muistutukseksi siitä, että lupasitte olla tappelematta." "Päteekö se sinuunkin ,isä?" Mark kysyi. " Saammeko antaa sinullekin merkin, jos sinä aioit menettää malttisi meidän kanssamme?" Sekin oli isän mielestä hyvä idea.
Yhteinen valmistautuminen antoi koko perheelle odotuksen tunnelmaa ja yhteisymmärryksen henkeä. Suunnitelma tuli testattua, kun Mark halusi ottaa skeittilautansa mukaan. Ilman väittelyä isä pystyi vakuuttamaan hänet sen käytön ja kantamisen hankaluudesta ja Mark jätti sen kotiin. Automatlalla lentokentälle tytär alkoi ruuhkassa valittaa janoa, mutta jaksoi sitten hyvin odottaa lentokentälle, kun Mark muistutti, että tällaisista tilanteista oli puhuttu. Hotellihuoneessa oli todellakin vain kaksi parisänkyä, joten he olivat iloisia, että olivat varautuneet hankaluuksien välttämiseksi. Kaiken kaikkiaan loma oli hyvin onnistunut ja perheen yhteishenki ja läheisyys vieläkin parenpi kokemus.

Yllä olevan esimerkin rohkaisemana halusin pitää perhekokouksen ennen viiden päivän Italian reissuamme Lago Maggiorelle. Pidimme kokouksen Eliaksen päiväunien aikana. Puhuimme pitkästä automatkasta. Mitkä asiat voisivat auttaa lapsia viihtymään? Äänikertomukset ja musiikki, kuvakirjat. Kerroimme, että papakin haluaa kuunnella välillä radiota ja varsinkin kuulla ruuhkailmoituksia. Papa voisi ladata lapsille omaa musiikkia MP3-soittimeen, jota he voisivat kuunnella korvakuulokkeilla. Ja tietenkin aikaisemmalta Sveitsin matkalta mieleen jäänyt tunnelien laskeminen. Niitä muuten tulee n. 50 Sveitsin läpi!
Vuokrasimme leirintäalueelta varustetun teltan. Puhuimme teltan koosta ja järjestyksen ylläpitämisestä. Olimme ajatelleet, että Arne ja Alisa voisivat osallistua tiskaamiseen vuorotellen yksin kummankin vanhemman kanssa. Siinä tarjoutuisi edes pieni hetki tehdä yksin jotain vanhemman kanssa. Puhuimme minkälaisia leluja voi ottaa telttailemaan mukaan ja mitä ylipäätänsä siellä voi tehdä. Teimme listaa tarvittavista tavaroista.
Puhuimme rahasta ja siitä, että sitä ei riitä kaikkeen mahdolliseen. Arne ja Alisa eivät vielä saa viikkorahaa, mutta halusimme antaa kummallekin viisi euroa reissua varten.

Miten sitten kävi? Listat auttoivat, että kaikki tarvitta tuli mukaan. Viiden tunnin automatkat menivät hyvin, meillä ei ollut mitään kiirettä. MP3-soittimelle lataaminen oli jäänyt, mutta saman asian ajoi CD-soitin. Kuulokkeiden käyttö oli vielä lapsille outoa ja aiheuttikin enemmän sählinkiä kuin rauhaa. Tunneleita laskettiin innolla ja loppumatkasta kuunneltiin koko porukalla äänikertomuksia.
Tiskaaminen oli ensimmäisellä kerralla jännää, mutta sitten siitä kinaseltiinkin, kuka tiskaa ja miksi. Alisa kyllä jossain vaiheessa totesi, että se oli mukavanpaa papan kuin maman kanssa : ).
Taskuraha jäi loppujen lopuksi konkreettisesti antamatta. Mutta kun retkipäivänä lapset mankuivat puistonpielessä olevaan karuselliin pääsyä ja papa ei ollut oikein taipuvainen, keksin, että siihenhän lapset voisivat käyttää taskurahaansa. Ja niin kaikki olivat tyytyväisiä.
Ennen Legolandian reissua on sitten seuraava perhekokous, viimeistään!